Itku pitkästä ilosta

Niihä sitä ainaki sanotaan...

Porukat ja pikkuveli lähti sit eilen. Kyl tuli suru puseroon.. Meinannu saada millään itkua loppumaan. Ne oli tääl Kouvolas pari viikkoa mummin hautajaisten takia. Neki oli tossa ystävänpäivänä. Lyhyt ja nätti seremonia.

Oliha siit se melkein 4v, ku viimeks ollaa porukoitten kans nähty. Kyl se pisti pariks viikoks tunteet ja ajatukset iha sekasin. Pisti miettimää elämää Kouvolassa. Mietin paljon, että haluanko takasin Rovaniemelle asumaan. Tulin kyl joka kerta siihe tulokseen, etten halua. Menis vaa hermot, vaikka rakkaita siel paljo onki. Mul on hyvä elämä rakentunu tänne pikkuhiljaa, enkä osaa siit enää päästää irti. :)

Mut kyllähän niitä olis useammin nähtävä. Alettii miehen kans heti suunnittelemaa kaiken maailman reissuja Rovaniemelle. Pikkuveli pääsee keväällä ysiltä, joten päättäjäisiin olis mentävä! Ja joulun aikaa haluaisin sinne myös, ku on ne pienetki jo messissä. Täytyyhän niiden saada Mammaan ja Pappaan tutustua enosta ja tätistä puhumattakaan! <3

Nooo, ehkä tää olo helpottaa ajan kans.. Koko ajan enemmän on rennompi olo ja ensviikolla takasin arkeen kiinni koulun merkeissä. Ikävä on tosi suuri ja tahtois ne vaa takas tänne, mut tää nyt on tätä vaikka tähän ei ikinä totukkaan!

Synttäreitä ja hautajaisia

 

Huhuuu! Täällä taas! Tammikuu meni todella hitaasti. Lähinnä siksi, ettei työssäoppiminen sujunut enää yhtää uuden pomon takia. Ja kun oli kaikenmaaliman tapaamisia, joiden odottaminen meinas tehdä hulluksi. Mutta tammikuusta päästiin, ja helmikuu onki ollu jo paljo mielekkäämpi ja mennyt kuin siivillä.

Miehelläni oli synttärit nyt viiminen päivä. Niinku meijän Däni pojallaki, joka täytti 2 vuotta. Miehen synttäreitä me juhlittii viikkoo aikasemmin, ku oli kaverin tytön juhlat seuraavana viikonloppuna. Mentii Rivieraan istuu iltaa. Itse olin sattuneesta syystä selvinpäin. Oli kyl kieltämättä outoo olla baarissa selvänä. Ja huomas kyl iha eritaval, miten ihmiset siel käyttäytyy. Voi tsiisus...

Ens viikolla onki sit toisenlaiset juhlat. Mummi kuoli muutama viikko takaperin. Ei me kauheen läheisiä oltu, mutta oli se silti oma mummi.. Ainut "hyvä puoli" täs kaikessa on se, että porukat tuli Rollosta tänne järkkää hatajaisii, nii näkee sit niitäki piiiiitkäst aikaa. Olihan siit melkein neljä vuotta, ku ollaa nähty viimeks.

Asiasta iloisempaan. Tänneki uskaltaa vihdoin hehkuttaa, että olen raskaana! Vihdoin! Ja viel kaiken lisäksi odotan kaksosia. Raskauden alkuhässäkkää ja etenemistä voi seurata  http://tuplastitaikaa.blogspot.fi/
Ensin mietin sitäki vaihtoehtoa, että olisin tänne samaan siitä alkanu kirjoittaa, mutta "karu totuushan" on se, ettei kaikkia sellainen kiinnosta (iha ku mun elämä muuten ois nii kiinnostavaa:D) ja ku se sattuu olemaa elämäni kohokohtana tällä hetkellä, nii sitä tulis hehkutettua joka postauksessa. Nyt saan jaettua asiat mukavasti kahteen blogiin ja ite ainaki tykkään ideasta kauheasti. En kummiskaa unoha tätä blogia, koska muutenki elämässäni sattuu ja tapahtuu. :)