Mulla on ollu sellanen pikku ongelma, ku hammaskipu! Sitä oli kestäny monta kuukautta, että se meni ohi ja jossaa vaihees taas palas muutamaks päiväks mua kiusaamaa. Ihmiset mun ympärillä alko jo huolestuu ja mies komens mut soittamaa päivystykseen..
Oon pelänny hammaslääkäriä ala-asteelta asti. Enkä ole todellakaa ainut mun vanhasta koulusta. Meijän koulun vakio hammaslääkäri ei ollu mikää ystävällinen. Sellanen vanhahko mies, joka aina karju kaikille ja repi suuta hullunlailla. Jokainen pelkäs mennä sinne, ku oli joka vuosinen tarkastus. Ja se sattu tosi paljo joka kerta, ku siel kävi, vaikka vaa tarkistettii hampaat ja laitettii sit mömmöö.
Mä kummiski sain soitettuu sinne päivystykseen ja kaikki ajat oli menny jo. Mun asia oli kummiski nii kiirreellinen, että mut voi ottaa vaa jossaa välissä ja hoitaa kuntoon. Ajettii sit miehen ja lasten kans Karhulaa (n. 25min) ja itkin melkee koko matkan, ku olin iha paniikissa.
Hammaslääkärissä ei tarvinu kauheen kauaa oottaa, ku mut napattii siitä sinne huoneeseen. Tärisevin käsin kävin istumaa siihe tuoliin ja avasin suuni... Niinku pelkäsin, viisaudenhammas pitää ottaa pois. Mua ei oo koskaa puudutettu, joten pelkäsin kuollakseni. Se ei kummiskaa tuntunu juuri missään! HUH! Ja sit ooteltii hetki, että se vaikuttais. Sit vaa taas suu auki ja testaus, ettei satu. Ei sattunu. Ja eiku nykimää! Unohin hengittää, ku ootin vaa, että kohta sattuu, kohta sattuu.. Ei sattunu. Ja se oli siinä. Tuppo suuhun, ohjeet mukaa ja heippa! HUHHUH!
Lääkäri ja hoitsu oli muutenki iha huippuja! Rauhallisia ja ystävällisiä. Vilkas jossaa kohtaa mun hampaat nopeest läpi, eikä mitää vikaa. Hyvät hampaat! Jee! Ainut vaa, että toinenki viisaudenhammas ylhäält pitää ottaa pois, ku se näytti huonolta. Varaan siis huomenna heti ajan hyvillä mielin, koska tiedän, ettei se satu!
Aivan mahtava tunne! Oon nii ylpee itestäni! Pelko jälleen voitettu! Muisk!
