8.11.2015
Yksi pelko voitettu!
3.11.2015
Halloween 2015
21.10.2015
Syksypostaus
24.9.2015
#girlsnightout
14.9.2015
Piknikillä!
9.9.2015
Sadepäivän iloja
PIPOKELIT! <3 SYKSY! <3 Siitä lisää myöhemmin! |
6.9.2015
Värityksen iloa
3.9.2015
Happy sunday
Oltii kerranki ajoissa, mukavaa. Meijän perheellä, kun on tapana olla joka paikassa myöhässä. Ajettiin siis sinne ja miehen sisko sattu käppäilee keskustas vastaa. Pysähyttii siihe ja päätettii mennä porukalla kirkkoon. Mua jännitti niin paljo, et meinas iha paha olo olla.
Kirkkoon, ku päästiin, käytii istuu mahollisimman taakse, et pääsee livahtaa pois, jos lapset ei malta olla. Hienosti kummiski meni. Tytsykkä vähä vastaili papille ja minuu nauratti, mut ei sen kummempaa. Siel meinas muutamaa otteesee tippa tulla linssiin, ku nii koskettava seremonia jotenki. Ja viel, ku on paha tapa alkaa vollottaa, jos joku toinen itkee.
Juhlapaikalle mentii viimisten joukossa, ku piti matkalla vähä mekkoo korjailla. Meinas olkain purkautuu kesken kaiken. Siel saatii alkujuomat ja siitä se sit lähti. Me ei maisteltu sen enempää aikuisten juomia, mut hauskaa oli silti. Syötiin, kahviteltii, kuunneltii puheet (joita siis oli peräti kaks), katottii, ku morsian ryöstettii, ja ku morsian laulo sulhaselle ja kuunneltii livebändin hyviä covereita suosituista biiseistä. Kuten sanoin, hauskaa!
Lapset tanssi ittensä väsyksiin ja me lähettii sielt kotia kohti joskus kympin aikaa illal. Koti matka kesti sen kolmisen tuntia, mut lapset nukku autossa nii nou hätä. Mukava reissu ja varmast tehä uusia sinne suunnalle viel monta kertaa!
27.8.2015
Melkein valmis
23.8.2015
Haikeasti onnellinen
Ootin sitä koko aamun ja semmoinen jännitys purkautuu kiukkuna. Onnistuin kiukuspäissäni sotkemaan koko kämpän. Etin siis rasvatuubia. Löyty lopulta kaks. Ha! Sain silti laittaiduttuu ja hoidettuu lapset, vaik kiukuttiki.
Sitte siinä kahen maissa Däni rupes haukkumaa siihe mallii, et joku on pihassa. Juoksin ulos innoissaa ja siellä ne oli. Voi sitä onnenkyynelten määrää, ku halattii (nytki meinaa tippa tulla) ja se ei meinannu millää lakata. Sit suut kävi kilpaa eikä miehet saanu oikee suun vuorookaa. Esittelin Jennalle talon ja muisteltii menneitä. Miehet istu olkkarissa juttelemassa.
Ei niil valitettavasti ollu, ku pari tuntia aikaa olla, ku koti ja työt kutsu Rovaniemellä. Mutta suunnitelmia oli jo oikein urakalla, millon nähää seuraavan kerran. Harmittaa iha tosissaa, ku on näin pitkä välimatka. Jenna on mulle tosi rakas! Eikä tekis yhtään pahaa nähä vähä useemmin ja parantaa yhessä maailmaa viinipullon kera... Ehkä viel joskus se on mahollista.
Se hassu nainen toi mulle tuliaisiksi kukan! En oo edelleenkää kukkaihminen, mutta nyt teen parhaani, että se pysyy kevääseen asti hengissä ja sitte sen voi laittaa pihalle kasvamaan. Kaunis keltainen ruusu. Kyl Jenna mulle sen nimenki sano, mut en muista yhtään nyt, mikä se oli. Sain myös ihanan mukin, jossa lukee ystävä ja kaunis teksti sisäpuolella. Itku tuli, ku luin sen.
Onneks on puhelimet olemassa! Varmasti soitellaa vastasuudessa usein ja tehdään matkoja toistemme luo. Eikä sit tiiä, vaik lähitulevaisuudes välimatka vähän lyheniski. Ainaki hetkeks.
Kirpputorilla
En malta päästä testailee! Viel ei oo kerenny. |
Tänään menin kirppareille iha eri asenteella! Kiersin kärsivällisesti kaikki paikat ja pengoin kaikki ne pöydät, mitkä oli ees pikkasen houkuttelevii. Ja löysin kuin löysinki muutaman kivan paidan. Perus kesä/koti -paitoi kaikki, mut tykkäsin niistä. Ostin myös pari Xbox 360 peliä ja miehelle ja pojalle yhet paidat.
Love these shoes! |
Kertakaikkiaan kiva päivä! Ihana päästä tuulettuu miehen kans kahestaa! Vaikkei mitää sen ihmeellisempää tehtykää. Huomisesta tulee varmasti yhtä mahtava, ellei mahtavampi! ;)
18.8.2015
Tilauksia Kiinasta
Tilasin uuen puhelimen viime joulukuussa itelle lahjaksi. Sony Xperia Z1 Compact. Eikä siihe saa kaupoista oikein mitää kivaa, kuoria tms. Kaivelin siis netin syövereitä hetkisen ja löysin oikein mukavan sivuston, mistä tilata. Kysyin viel mieheltä mielipidettä sivustosta. Kun hän näytti virheää valoa, laitoin tilauksen menemään.
Oottaminen ei oo ollu ikinä mun juttu. Tilauksessa kesti ja kesti. Aloin jo huolestua, mutta viimein 3 viikon kuluttua ne saapui. Tilasin siis silloin pöllö suojakotelon, pöllö takakuoren ja läpinäkyvän takakuoren. Todella ihania nuo pöllö aiheiset, mutta tuo kirkas kellastu (oli kyl odotettavissa) ja siks jääny vähemmälle käytölle.
Nyt kesällä tuli sitte tilattua toinen tilaus, ku mies osti itellee uuen puhelimen. En ees muista sen merkkiä, joku outo. Iha Samsungin näkönen ja olonen tosin. Tein sitte isomman tilauksen, että mieheniki saa kuoret. Itelle tilasin sydän suojakotelon, valkosen suojakotelon (lähinnä siks, ku siinä tuli laturinjohto kaupanpäälle) ja kuvio takakuoren. Oon tosi tyytyväinen kaikkiin. Vaikkei oo tullu viel käytettyy, ku nukkuva pöllö on mun ehoton lemppari! Niin retro!
17.8.2015
Tatuointihaaveita
Siinä samassa arkissa oli yks mun ehoton lemppari. Se oli niin hieno, etten raaskinu käyttää sitä. Ootin jotain spesiaali tilaisuutta, missä sit käytän sitä. Samalla päätin sillon, että tatuoin sen vielä joskus johonki, vähän isompana vain. Ja se on mulla vieläki! Uskomatonta, että jotain niin pientä on säilyny mulla niin monta vuotta! Se on siis kolibri ja kukka. Todella kauniisti piirretty. On siinä sydänki, mutta päätin silloin jo pikkusena, että se saa jäädä oikeasta versiosta pois.
No toi on yks niistä monista ideoista, mitä päässä on pyöriny vuosien mittaan. Jotku on vaihtunu. Jotku taas on muhinu, muuttanu muotoaan, mutta pysyny. Tatuointeja haluan! Piste. Tuntuu, ku musta puuttus jotain. Niinku en ois kokonaan valmis. En siis oo uskaltanu mennä ottamaa. Eikä oo oikein varaa ollu ottaakaa.
Nyt se kummiski tapahtuu! Oon kertonu suunnitelmani yhelle tatuoijalle ja se piirtää mulle kuvan ja tikataa se paikoille joskus enskuussa aikasintaa. Mätäkuussahan tunnetusti ei kannata mitää sellasta alkaa ees tekee. Kuva ei oo tuo eka ideani, vaan pieni kuva niskaan. ;)
Pelottaa ihan sikana! En osaa yhtää aavistaa, paljonko se sattuu.. huh! Ja se saattaa olla, että tuo kuva on eka ja vika, minkä koskaan pystyn ottamaa. Se siis tarkottaa sitä, että klibri ja kukka jää ikuiseksi haaveeksi. Toivon mukaan niin ei käy!
Missä into?
Jumppa jumppa jumppa.. Kyl mä kiltisti treenasin sen kolme kertaa täl viikol, mikä oli tarkotuski. Se vaa on jotenki erilaista, ku kevääl. Sillon oli aivan mahtavaa kuntoilla ja oikein ootin lasten päikkäreit, että pääsis hommiin. Nyt se on jotenki pakkopullaa, vaikka siit edelleen tulee hyvä fiilis jälkeen päin. Kummallista. Mistä tämä johtuu?
Ikivanhat lenkkarit ja mun rakas juomapullo. |
Sitte teen kolmet eri vatsat, selkä, naisten punnerrukset ja ojentajat. 3 x 10 jokasta pienillä tauoilla. Mukava pieni sarja, joka toimi keväällä itelleni ainaki. Tottakai vaihtelen liikkeitä ja määriä, ettei keho totu. Joskus lisään sarjaan myös jalat/pakarat.
Mutta mutta... Se hemmetin lenkkeily. Sain itteni liikkeelle tasan kerran tällä viikolla. Niin turhauttavaa! Mikä siin on, ettei saa itteä ulos? Vaikka siis mietin sitä joka ilta niin helpost tulee sanottuu "nääh, meen huomenna". Onneks mulla on maailman ihanin valmentaja! Mun miehen kans sovittii, et se alkaa patistaa minuu sinne lenkille, et varmast alan käymää. Koska haluan niin paljon, mut oon niin älyttömän laiska! Hmh! Hyi minua!
Ens viikolla parannan tapani! Ens viikosta tulee hyvä viikko! Wish me luck!
13.8.2015
Doll eyes
Yläasteella silmälasit oli kauhee taakka. Silmälasipäisillä, ku on se maine, että ne on lähes automaattisesti rumempia, ku muut. Syytän osittain leffoja tästä! Elokuvissa aina rumasta silmälasi-nörtistä tulee kaunis kaunotar ihan vaa ottamal lasit pois päästä ja avaamalla hiukset.. Tadaa!
Jotku mun yläaste kavereista jätti (juurikin tuosta syystä) lasit monesti kotii ja sano et näkee ihan hyvin ilmanki. Mä en voinu tehä sitä koskaan, koska en todellakaa nähny, enkä näe edelleenkää, ilman laseja. Ja monen pojan/miehen suusta kuultua; "Emmä, ku sil on lasit.."
Katkerako? Never!
Nyt keväällä aloin sit vihdoinki tutkia tätä piilolinssi asiaa, joka on mielessä pyöriny jo vuosia. Ensin tuntu epätoivoselta löytää mun näölle sopivia, ku mulla siis on täl hetkellä n. +8,25 molemmat silmät.. Löysin netissä hetken selailtua sopivat linssit ja siitä rohkaistuneena (on vielä toivoa!) varasin ajan optikolle piilolinssi sovitukseen. Ensimmäiset piilarini siis sain tänä keväänä
Olin sillä hetkellä maailman onnellisin ihminen. Näin ilman laseja! Ekaa kertaa yli 20 vuoteen! Sit alkoki meikkaamisen uudelleen opettelu. Jännästi se vaa vaikeutuu, ku näkee, mitä on tekemässä. Ja sit, ku ei oo silmälasit estämässä virheiden näkymistä. Alan siin kummiski olla jo ihan hyvä.
Enkä ollu ennen ajatellu tätä asiaa. Mulla on tosi jännän muotoset silmät! Tosi pyöreät, niinku nukella.. Moni niitä on ihmetelly. Jälleen yksi harva asia, josta pidän ulkonäössäni, vaikkei niitä paljoa olekkaan.. So happy!
12.8.2015
Remppaleski
Kyl se silti tuli aikamoisena yllärinä, kuinka paljo siihe uppoo aikaa (ja rahaa). Mies käytännössä asuu yläkerrassa ja mä oon lasten kans kolmisin alhaalla. Tää kesä on menny suurin piirtein niin eikä mitää sen kummempia oo oikein pystyny tekemää. Menny siis harakoille niin sanotusti koko kesä.
Tottakai haluun, et se on valmis nopeest! Mut onhan se myönnettävä, aika ressaavaahan tää on. Ja tylsää! Ja mälsää! Eiköhän se kummiski syksyn mittaan valmistu ja päästää "muuttamaan" yläkertaan. Sinne on siis tulossa kaks makuuhuonetta. Yks meille ja yks lapsille. Sit, ku lapset kasvaa tarpeeks, saavat omat huoneet ja me miehen kans "muutetaan" takas alakerrassa olevaan makuuhuoneeseen.
Hammasta purren siis kestettävä tää loppuun! Odottavan aika on pitkä.. Niinhän sitä sanotaan. Nostan kyl hattua niille. jotka rohkenee rakentaa kokonaan oman talon. Mul menee tässä jo järki.
Enkä halua loukata otsikolla ketään. Se on tarkoitettu vain hauskaksi sanaleikiksi, joka on verrattavissa inttileskeen. Peace!
11.8.2015
Mukava lauantai
Yllättävän onnistunut kakku, vaikken oo montaa vielä tehnykkää. |
Ite vein sille mansikkatäytteisen täytekakun ja tuulettimen. Sellainen tulee varmasti tarpeeseen, ku on niin kuuma loppukesä. Mukavaa huomata, että papalla on ihmisiä ympärillä, jotka siitä välittää. Ja samalla harmikseni huomata, etten tiiä papan asioista juurikaan mitää. Mulle ei kerrota. No, mutta siihe tulee muutos, kiitos papan ystävien.
Paketoitu tuuletin ja synttärikortti rakkaalle papalle. |
Pappa on mulle todella tärkeä ihminen! Jotenki aina tälläsissä tilaisuuksissa kolahtaa, että kaikki vanhenee. Täytyy käyttää koko ajan vähentyvä aika hyväks ja nähä pappaa paljon useammin!
Nopeasti näytöstä otettu kuva muistoksi. |
Illalla juhlahumusta hullaantuneena päätin uudistaa mun blogin kokonaan. Tekee hyvää niin itelle kuin tälle blogilleki. En tuntunu hyvältä enää kirjottaa saman otsikon alla pitkän tauon jälkee. En kuitenkaa halunnu alottaa täysin puhtaalta pöydältäkää, koska tälle blogille kuuluu huvittava historiansa. Nauran ääneen joka kerta, ku luen vanhoja postauksia, mitä sitä onkaa mielessä liikkunu...
7.8.2015
Blogihaaste
6.8.2015
Ylös ja Ulos!
Mitä sitte tapahtui? No tuli kesä. Damn you, kesä! Läheisillä alko kesälomat ja porukkaa oli meillä lomailemassa. Siihe sit loppu mun treenailut. Pari viikkoo täs nyt "suunnitellu" et maanantaina alkaa uus kausi, ku oon semmonen maanantai -alottaja. Maanantait tuli ja meni, eikä se peppu noussu ylös sohvalta millään.
Eilen sit päätin, että nyt riittää (eikä ees ollu maanantai)! Lapset, ku meni nukkumaa, puin lenkkarit jalkaan ja pakotin itteni lenkille. Oli niin ihana fiilis! Lihaksissa tuntu turhanki nopeesti, ku reippaasti painoin menee tuttua 2km lenkkiä. Lopussa ootti mukavan lyhyt, mutta jyrkkä ylämäki, jonka aina juoksen niin kovaa, ku pääsen. Kotona tuntu, et happi loppuu, mutta oli voittajafiilis!
Tänään uudestaa! Eilen se alkoi, eikä loppua näy! Tän viikon loppuun lenkkeilen päivittäin ja ensviikolla aloitan lihaskuntotreenit uudella tarmolla. Go Siinu!
5.8.2015
Hirvipaisti
Ei oltu yhtää lihaa sielt viel ja sain mahtavan idean tässä yks ilta tehä jauhelihakeittoo. Mies ehotti, että tehtäs hirvenlihasta, ku sitä nyt kerran meillä edelleen on. Juuri ennen nukkumaa menoo menin siit kaivaa pakastimen perukoilta lihapussia. yhtää sen enempää ajattelematta nykäsin vaa yhen pussin ja laitoin sen lavuaariin sulamaan. Aamulla mies oli nakannu sen jääkaappiin oottelee, eikä siitä ollu mitää puhetta koko päivänä.
Tämmänäkönen se oli uuniin mennessä. |
Kellon tultua sen verran, että ruuan teko oli ajankohtaista, kaivoin sen lihapussin esiin ja tutkittuani tarkemmin, tajusin sen olevan VÄÄRÄ! Siinä pieni paniikki meinas iskee, et mitäs ny tehää.. Äkkiä the Google käyttöön ja samalla porukoille mayday-viestiä naputtamaan. Iskältä tuliki heti ohjeita (Hallelujaa!) ja pistin sen köntin etikkaan/veteen yöks tehtyä ensin siihe muutaman viillon.
uunista tullessa, tuoksu oli ihana! |
Bon Apetit! |
26.7.2015
Kotkan Meripäivät 2015
Meripäivät oli järjestetty tänä vuonna eripaikassa, ku normaalisti. Normaalisti ne on satamas ja tänä vuonna ne oli Sapokassa. En tiiä tarkkaan, mikä satama jne, ku en oo oikee perehtyn Kotkaan. Sapokassakaa en ollu ennen lauantaita koskaa käyny. Ja se oli henkeäsalpaavan kaunis paikka!
Aivan uskomaton puistoalue kaikkien vesijuttuineen ja puiston penkkeineen. Mies selitti niistä lampuista siellä, kuinka ne loistaa nätisti illalla. Täytyy kyl ehottomasti päästä sinne hämärän aikaan. Ja muutenki sinne on mentävä omalla ajallaan vaan nauttimaan siitä paikasta.
Otin jopa muutaman kuvan sieltä. Iha vain tätä varten, että säkin, joka et ehkä siellä ole käyny, haluat siellä käydä! Voisin jopa kuvitella sen olevan lähes täydellinen paikka pikniktreffeille! Uh!
Mutta mutta... Jos hyvää niin on huonoakin. Huonoa on ensinnäkin mun iha karsee vessahätä, joka iski siinä kävellessä siellä puistossa. Sellaseen ulkovessä-hässäkkään En mene selvinpäin! Se siis pilas vähä hauskuutta ja toinen juttu oli ne kojut. Joo iha perushuttuuhan siel oli, mut oikein missää ei ollu kunnon hintoja. Eikä siinä väkimassassa jaksanu alkaa tutkimaa joka kojuu erikseen. Yks koju oli, mistä olisin ehottomasti halunnu ostaa korun, mut eipä ollu myyjää just siinä kojussa. Joten se siitä sitte ja lähin sieltä taas tyhjin käsin.
Oli se silti käymisen arvonen paikka ja enskesänä uudestaan!
23.7.2015
Jättömaa 2015
Let's go to the Wasteland! |
Ajattelin aluksi, että kerättäis porukka kasaan ja mentäs aikuisporukalla sinne pitämään hauskaa. Kavereiden aikataulut ei vaa millää natsannu, vaikka eka vaikuttiki lupaavalta. Sitte tuliki ilmotus, ettei saatais omiakaa muksuja hoitoon. Eli se suunnitelma kariutui kokonaan.
Kuitenki oli tosi kova halu mennä tapahtumaan. Päätettii sitte miehen kans käyä ainaki pyörähtämäs koko perheen voimin samalla, ku käydään ostoksilla Kouvolan keskustan suunnalla. Kello oli noin kuuden, ku päästii festari alueelle, eikä se harmikseni vaikuttanu (ainakaa enää siihe aikaan) koko perheen tapahtumalta. Ei juurikaan perheellisiä näkyny, vain kaveriporukoita pitämässä hauskaa. Ei sitte viititty sinne jäädä vaunuilemaan.
Mutta hauskalta se näytti! Sinne on päästävä! Lisään sen ehdottomasti kalenteriin ja ensvuonna sinne sitte porukalla hauskaa pitämään! Toivottavasti käy sillon parempi tuuri, ku tänä vuonna.
21.7.2015
Sielunystävä
Tutustuttiin vuonna 1997, ku oltii vast muutettu Rovaniemen maalaiskuntaan ja alotin kakkos luokan uudessa koulussa. Tämä kyseinen neiti tuli pyytää mua leikkimään. Siitä meijän ystävyys lähti. Tottakai meijänki historiaan mahtuu kaikenlaista. Ei se aina täydellistä oo ollu ja on välirikkojaki tapahtunu. Pieni kylä, minkäs sille mahtaa.
Nykyään ei paljoo jutella. Nytki viime puhelusta on aikaa yli kaks vuotta. Molemmilla on omat elämät ja omat kaveripiirit. Se on kyl jännä, ku tänää soiteltii. ihanku niit vuosii ei ois välissä ollukaa. Tottakai molemmille oli tapahtunu vaikka ja mitä, mutta se side ei ollu kadonnu mihinkää.
Puhuttii me se melkee seittemän tuntii yhteensä, muutamalla tauolla tottakai. Sai kertoa sille kaikki, siis aivan kaikki. Ja se kerto mulle kaiken, mitä ei muille oo uskaltan/pystyny kertomaa. Lähinnä omia ajatuksia purattii yhessä. Maailman parannusta niin sanotusti.
Se ihminen on mulle todella rakas! Ja tulee olemaan hautaan asti. Ja mikä parasta, nään sen enskuussa! Tulee käymään meillä. Ihanaa!
17.7.2015
Muodikas?
Laatikollinen "uusia" vaatteita! |
Vapputapahtumaan lähös. |
Synttärit. |
Kotivaatetus. |
Tosin pakko myöntää etten oikein oo perehtyny koko juttuun nimeltä muoti. Osaan suurinpiirtein selittää joitaki vaatetyylejä, mitkä on "in", mut en osaa varmaa nimetä moniakaa. Saatika sit pitää mitää luentoa! Huh! Kaipa tää koko homma ei vaa oo mun juttu. Eikä sen tarvikkaa olla! Pukeudun just niinku tykkään ja se riittää.
Muoti sanahan kattaa paljo muutaki, ku vaatetuksen, I know! Mutta tässä käsittelen vaatemuotia.
13.7.2015
Purpflash 2015
Näistä festareista on kuukaus aikaa, mut täytyy vähä omaa mielipidettä niistä esiin tuoda.
Ootin niitä, ku kuuta nousevaa. Tämä mami ku ei kauheen usein pääse viihteelle, eikä se siis haittaa ollenkaan. Mietin ajoissa mitä laitan päälle ja meikit sun muut naiselliset härpäkkeet. Kaveriporukka oli mietitty valmiiks kuskia myöten ja illasta piti tulla mahtava.
Oltii sovittu, että viielt ihmiset alkaa valmistautuu ja kuuelta oltas viimestään paikan päällä. Justimus siis esiinty siihe aikaa ja oli ainoampia kuunneltavia esiintyjiä siellä.
Päästii sovittuun aikaan paikalle ja hörpittii siin autolla jonki aikaa ennen sisälle menoa. Ja sisäpuolella odottiki suunnaton pettymys. Todella pieni alue rannalla eikä siellä oikeastaa ollu mitää tai ketää. Muutama hassu tyyppi siellä täällä ja lavan edessä pomppi jonku verran porukkaa.
Tuijotettii suut ammollaa hetken aikaa sitä toimintaa ja kuunneltii Justimukselta pari biisiä. Kaverit alko olla lopen kyllästyneitä, joten lähettii sieltä vähin äänin takas autolle juomaan lisää.
Autolla tultiin siihe tulokseen, et lähetää käymää jossaa ajelulla tai vaikka baarissa yhillä, jos vaik alkais sil välin alueella jotaa tapahtuuki. Päädyttii Mutteriin laulamaa ja siel viihyttii mukava tovi. Tarkotus oli viel palata festareille.
Alueelle palattii vasta, ku viiminen bändi esiinty. Sato kaatamal vettä ja seistiin muun lössin seassa ison teltan alla sateelta suojassa. Oltii hyvin kaukana lavasta, joten se siitä viimisestä esiintyjästä. Ei taaskaa viihytty siel kauaa, kiitos sateen. Lähettii sieltä sit baariin viettää loppuilta.
Sanottakoon siis uudelleen. Pettymys. Jotenki festareilta odotti paljo enemmän. Syytän osittain ilmaaki, mut ei se kokonaa sitä ollu. Alue oli tyhjä, tylsä paikka. Teen enskesänä valintani paremmin ja meen jonneki muille festareille, niitähä Kouvolan alueella riittää. Tosin kesää on vielä jälellä.... ;)
28.4.2015
It's alive!
Tosiaan, mitä mulle on tapahtunu tässä kuukausien saatossa? Muuta ku lapset siis. :D
Ekana voisin mainita mun ystävät. Niitä on vähä tällähetkellä, mutta ne on kultaakin kalliimpia. Ihanaa päästä välillä tyttöjenkesken tuulettumaan ja tanssimaan. Tai viettää ystäväperheiden kans laatuaikaa esim. grillaamalla. Mutta kyllä se kaveripiiri kutistu nätisti heti, ku synnärille kutsu tuli. noooo, mut elämä on, vai miten se meni.
Käytii Rollossaaa! Vuoden vaihteessa sinne siis Saabilla huristeltiin. Oli se jännää neljän vuoden jälkee mennä tutuille hoodeille. Huh! Siskon, veljen ja porukoitten kans siel riehuttii parisen viikkoa tajuttomassa pakkasessa. En ees muistanu, kuinka kylmä siellä talvella onkaan. haha.
Ja sitte uusin siisti juttu! Oon alottanu kuntoilun. Vihdoinki sain kunnon kipinän siihe! Vuosia sitä yritinki sytytellä. Nyt täs ollaa parisen kuukautta vaihtelevalla menestyksellä huhkittu ja yllättäen se on edelleen kivaa. kaks asiaa pitäs saada viel paremmin menemään, ruokapuoli ja lenkkely! Syön edelleen mitä sattuu ja vaikka rakastanki lenkkeilyy, en saa aikaseks lähtä ulos! Mut hiljaa hyvä tulee. Luotan siihe.
Blogin tulevaisuus?
Tässä, ku oon taas inspiksen saanu aikaseks, meinaan jatkaa uudella innolla kirjottelua. Kuvia tulee olemaan runsaasti. Aiheet tulee olemaan kaikenlaiset eri sattumat, mitä elämässäni tapahtuu ja kirjoitan hyvin todennäkösesti kuntoilusta paljon pitääkseni kipinän yllä. Lapset jäävät edelleen tämän blogin ulkopuolelle.
Toivottavasti pidätte lukemastanne!