Mä sain ekat silmälasini 4-vuotiaana ja siitä asti oon niitä joutunu päivittäin käyttämää. Ennen mun oli turha haaveillakaa piilareista, koska näköni on niin huono, ettei viel oltu kehitetty niin vahvoja. Silmäleikkauksestaki oon haaveillu, mut se on liian kallis paukku... ainaki tällä hetkellä.Yläasteella silmälasit oli kauhee taakka. Silmälasipäisillä, ku on se maine, että ne on lähes automaattisesti rumempia, ku muut. Syytän osittain leffoja tästä! Elokuvissa aina rumasta silmälasi-nörtistä tulee kaunis kaunotar ihan vaa ottamal lasit pois päästä ja avaamalla hiukset.. Tadaa!
Jotku mun yläaste kavereista jätti (juurikin tuosta syystä) lasit monesti kotii ja sano et näkee ihan hyvin ilmanki. Mä en voinu tehä sitä koskaan, koska en todellakaa nähny, enkä näe edelleenkää, ilman laseja. Ja monen pojan/miehen suusta kuultua; "Emmä, ku sil on lasit.."
Katkerako? Never!
Nyt keväällä aloin sit vihdoinki tutkia tätä piilolinssi asiaa, joka on mielessä pyöriny jo vuosia. Ensin tuntu epätoivoselta löytää mun näölle sopivia, ku mulla siis on täl hetkellä n. +8,25 molemmat silmät.. Löysin netissä hetken selailtua sopivat linssit ja siitä rohkaistuneena (on vielä toivoa!) varasin ajan optikolle piilolinssi sovitukseen. Ensimmäiset piilarini siis sain tänä keväänä
Olin sillä hetkellä maailman onnellisin ihminen. Näin ilman laseja! Ekaa kertaa yli 20 vuoteen! Sit alkoki meikkaamisen uudelleen opettelu. Jännästi se vaa vaikeutuu, ku näkee, mitä on tekemässä. Ja sit, ku ei oo silmälasit estämässä virheiden näkymistä. Alan siin kummiski olla jo ihan hyvä.
Enkä ollu ennen ajatellu tätä asiaa. Mulla on tosi jännän muotoset silmät! Tosi pyöreät, niinku nukella.. Moni niitä on ihmetelly. Jälleen yksi harva asia, josta pidän ulkonäössäni, vaikkei niitä paljoa olekkaan.. So happy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti