Kyl se silti tuli aikamoisena yllärinä, kuinka paljo siihe uppoo aikaa (ja rahaa). Mies käytännössä asuu yläkerrassa ja mä oon lasten kans kolmisin alhaalla. Tää kesä on menny suurin piirtein niin eikä mitää sen kummempia oo oikein pystyny tekemää. Menny siis harakoille niin sanotusti koko kesä.
Tottakai haluun, et se on valmis nopeest! Mut onhan se myönnettävä, aika ressaavaahan tää on. Ja tylsää! Ja mälsää! Eiköhän se kummiski syksyn mittaan valmistu ja päästää "muuttamaan" yläkertaan. Sinne on siis tulossa kaks makuuhuonetta. Yks meille ja yks lapsille. Sit, ku lapset kasvaa tarpeeks, saavat omat huoneet ja me miehen kans "muutetaan" takas alakerrassa olevaan makuuhuoneeseen.
Hammasta purren siis kestettävä tää loppuun! Odottavan aika on pitkä.. Niinhän sitä sanotaan. Nostan kyl hattua niille. jotka rohkenee rakentaa kokonaan oman talon. Mul menee tässä jo järki.
Enkä halua loukata otsikolla ketään. Se on tarkoitettu vain hauskaksi sanaleikiksi, joka on verrattavissa inttileskeen. Peace!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti