Nyt on niit kuvia. Vähän, mutta silti! Oon käyny parisen kertaa tammikuun aikana kiertelees Veturis (the kauppakeskus Kouvolassa) eikä siel oo mitää! Vaatteita lähinnä etsiskelly, ku kerranki on "ylimäärästä" muutama roponen.. En kyl yleensäkää oo mikää shoppailu ihminen, ku kyllästyn koko hommaan ekan myymälän jälkee ja sit se onki lähinnä vaa haahuiluu paikast toiseen ja hyvin todennäkösest valittamista asioista, mitkä ei oo sillä hetkellä hyvin (kuuma,tylsää ymym..). Löysin mä legginsit H&M:ltä. En oo kyl ees mokomia kokeillu, mut kai ne hyvät on, ku sisko kehu. :D
Ja satuinpa löytämää siinä kierrellessä tämmösen aarteen! Se oli vaa pakko ostaa. Oon vuosii jo haaveilu niin Grimmin ku H. C. Anderssonin saduista ja nimenomaa niistä alkuperäsistä. Nyt mun haave (ainaki osittain) toteutu ja oonki melkein puolet saduista lukenu. Tekstinä se vaa on hankala lukuista, ku se on todella vanhaa äidinkieltä. Siis ei fontissa ole suurtakaan eroa, mutta jotkut sanat on aika hassuja, enkä ees tiedä mitä jotkut tarkottaa. Onneks sellasii sanoi on tullu todella vähän. :D
Siin on teille vähä taidetta. hahah! Tää kuva on otettu joskus tammikuun alussa, sillon ku ei viel ollu talvi. Oli tihkusateessa oottamas kyytii kotiin työpäivän jälkee joskus illalla. Tulin sit kattoneeks puuta, jonka alla seisoin ja se oli kaunis! Sade pisarat loisti tuon lumihiutaleen ja katulampun valossa vaikka muuten oli pimeää. Kaivoin sit puhelimen taskusta ja aattelin ottaa todellisen taidekuvan. Kunnes ekan näppäyksen jälkee todellisuus iski vasten mun kasvoja ja tajusin, kuinka huono kamera mulla onkaa. Säästin silti tuon kuvan teitä varten, että saatte nauttia mun kameran surkeudesta!
Meijän Däni parka tarvii uusii lelui. Kaikki "oikeet" koiran lelut on menny rikki aikaa sitte niinku suurin osa meijän vanhoista vaatteistaki. Ne kyl on sen lempileluja! Meijän vanhat vaatteet siis. :D
Dänistä puheenollen: eilen kävi se, mitä ollaa täs Dänin ekast talvest asti ooteltu. Olin partsilla tupakalla ja Däni tapansa mukaa oli mukana. Kattelin "omalta tuoliltaan" maailman menoo ja nuuskutteli menemää. Sit se päätti lipasta meijän partsin kaidetta. Ja meijän partsin kaidehan on metallii. Tadaaa! Kieli jäi kiinni siihe. Ite tajusin sen vasta, ku kuulu sellanen kauhee ääni ja Däni lipoo vaa ilmaa kielellää. Siinä ei kyl voinu olla nauramatta, ku poika oli nii hassun näkönen! Tarkistin kielen. Ei sille mitää muuta käyny, ku nahkaa vähä lähti. Onneks! Mut tänää ollu lipomatta kaidetta. Toivottavast kerral oppi, ettei tota käy joka talvi.
