Muutaman hassun kuvasen sain napattua, ku poika hetkeks maltto keskittyy ison kepin raatelemiseen. Ei nekää kuvat kauheen hyvin onnistunu, ku Däni näytti melkein jokasessa zombilta. Haha!
Sitte sinne melkein heti tuliki toinen koira Dänin kaveriksi. Eipä ne kauheest leikkiny. Mitä nyt aluks vähä pomppi keskenää, mut sit se toinen koira löys itellee kepin ja vahti sitä, ku mitäki aarretta ja Däni haisteli ja tutkiskeli itteksee tarhaa.
Jonku ajan päästä ne sit päätti lähtee, lähinnä siks, ku ei se koira tehny siel muuta, ku söi sit keppii ja Däni pääs taas juoksentelee rauhassa. Se kyl viihtyy tarhalla parhaiten yksinää, ku kukaa ei oo häiritsemässä. Däni ei missään tapauksessa oo vihanen tai mitää, sitä vaa ei kiinnosta. Kyl se leikkiäki osaa, mut vaa harvojen ja valittujen kanssa. :D
Just ku oltii lähös, ku meikän varpaat oli iha jäässä, sinne tuli sellain koira vanhus. Ei kyl jääty kauaks aikaa siihe enää, ku varpaat ei antan enää periks. Molempien koirien omistajat oli tosi mukavii ja niitten kans tuli jotain höpistyyki. Mukavaa oli vaikka varpaat kiittääki. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti