Turhaan jännitin! Piuh! Pienet kauniit juhlat ja mikä parasta, siel oli rento meininki! huhu!Oltii kerranki ajoissa, mukavaa. Meijän perheellä, kun on tapana olla joka paikassa myöhässä. Ajettiin siis sinne ja miehen sisko sattu käppäilee keskustas vastaa. Pysähyttii siihe ja päätettii mennä porukalla kirkkoon. Mua jännitti niin paljo, et meinas iha paha olo olla.
Kirkkoon, ku päästiin, käytii istuu mahollisimman taakse, et pääsee livahtaa pois, jos lapset ei malta olla. Hienosti kummiski meni. Tytsykkä vähä vastaili papille ja minuu nauratti, mut ei sen kummempaa. Siel meinas muutamaa otteesee tippa tulla linssiin, ku nii koskettava seremonia jotenki. Ja viel, ku on paha tapa alkaa vollottaa, jos joku toinen itkee.
Juhlapaikalle mentii viimisten joukossa, ku piti matkalla vähä mekkoo korjailla. Meinas olkain purkautuu kesken kaiken. Siel saatii alkujuomat ja siitä se sit lähti. Me ei maisteltu sen enempää aikuisten juomia, mut hauskaa oli silti. Syötiin, kahviteltii, kuunneltii puheet (joita siis oli peräti kaks), katottii, ku morsian ryöstettii, ja ku morsian laulo sulhaselle ja kuunneltii livebändin hyviä covereita suosituista biiseistä. Kuten sanoin, hauskaa!
Lapset tanssi ittensä väsyksiin ja me lähettii sielt kotia kohti joskus kympin aikaa illal. Koti matka kesti sen kolmisen tuntia, mut lapset nukku autossa nii nou hätä. Mukava reissu ja varmast tehä uusia sinne suunnalle viel monta kertaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti