Tuli sitte paniikin tapainen tunne siitä nukesta.. Joten tein "hurjan" päätöksen ja tää onki sit eka päivä tän koulun aikana, ku olen pois.. Mä en vaa pystyny menee, tekee pahaa jo aatellaki koskee siihe elytysnukkeen ja joku tuijottaa ja arvostelee, et osaanko pelastaa jonkun vai en. Toivon todella hartaasti, ettei mun tarvi koskaa edes yrittää..
Mutta eipä siinä. En mä anna koko päivää harakoille mennä. Tos viimestää kympin aikaa otan imurin käteen ja rupeen hinkuttaa kämppää puhtaaks katost lattiaan. Kaiken pitää olla tiptop kunnossa, ku Joanna (sisko) perheineen tulee pariks viikoks meille. wihuuuu! Ainut vaa on, et Joannan mies ja poika on allergikkoja/astmaatikkoja (mitä lie:D).. pointti kummiski siinä, ettei karvat+pöly mitää hyvää niille tee. Däni on kyl kotona koko ajan, mut rotat menee Nooralle siks aikaa, nii helpottaa vähä tää karvan ym. määrä. :)
Mutta eikun tuumasta toimeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti